# 2 Rakkaudellinen yhteys

14.01.2016

Dualistisen maailman olentoina meillä on voimakas taipumus osallistua kaikenlaiseen vastakkainasetteluun, vertailuun ja kaiken sen arvosteluun, johon emme itse ole yhteydessä ja jota emme siksi vielä voi kunnolla ymmärtää emmekä hyväksyä. Se mihin emme ole yhteydessä voi pelottaa, tai jos emme vielä tiedosta pelkoamme, vihastuttaa. Yhteys on perusta kohtaamiselle, joka voi parhaimmillaan johtaa pelkomme ja sen minkä aikaisemmin koimme itsestämme erilliseksi, tunnustamiseen. Tästä voi alkaa rakentava vuorovaikutus ja suhteen paraneminen asteittaisen hyväksymisen kautta, joka parhaimmillaan johtaa aina johonkin uuteen.

Oli kyseessä sitten ihmisen sisäinen maailma, hänen suhteensa itseensä - siihen kokoelmaan erilaisia toinen toisistaan enemmän tai vähemmän erillään oleviin puoliin, tai hänen ulkoinen maailmansa, hänen suhteensa toisiin - siihen kokoelmaan enemmän tai vähemmän itsestään, meistä tai toisista erillään oleviin ihmisiin, hänen suhteensa luontoon tai muihin elämänmuotoihin, ovat samat haasteet edessämme. Missä yhteyttä ei ole, siellä ei tapahdu kohtaamista. Missä kohtaamista ei tapahdu, siellä ei myöskään tapahdu kyseisen suhteen paranemista. Näemme heti kuinka sisäinen kasvumme eli sisäisten puoliemme harmoninen yhdistyminen on suoraan vaikuttamassa ulkoisten suhteittemme paranemiseen. Tämä toimii toki toisinkin päin: Jos lähellämme on edes joku ihminen, joka aidosti hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme ja toivoo meille parasta, edesauttaa se meidän paranemismahdollisuuksiamme.

Jos meidän sisällämme on vastakkaisuuksia, näkyy se myös yhteiskunnassamme erilaisina vastakkaisuuksina. Tyypillinen tällainen vastakkainasettelu on tieteen ja hengen, tai hengellisyyden välinen. En sano tässä tieteen ja uskonnon välinen, koska monet meistä assosioivat sanan uskonto heti eri uskontokuntien erilaisiin tulkintoihin, sääntöihin, tapoihin tai rituaaleihin, joiden kautta ihmistä saatetaan ohjata ulkoapäin harjoittamaan Jumalyhteyttään vain tietyllä sallitulla tavalla. Uskontokunnan tai kirkon hierarkkiset järjestelmät voivat tulla ihmisen ja hänen Jumalansa väliin. Hengellisyyskin on toki käsite, jolla on monia merkityksiä. Itselleni se tarkoittaa ihmisen suoraa kokemuksellista suhdetta Kaikkein Korkeimpaan Jumalaan ja Jumalalliseen Perheeseen. Tätä suhdetta voi vaalia ja vahvistaa monin eri tavoin, monenlaisia polkuja kulkien.

Koko tietoisuutemme evoluutio on jatkuvaa Jumalsuhteemme vahvistumista ja asteittaista kasvuamme takaisin "Jumalan Kuvaksi ja Kaltaisuudeksi", joksi Hän meidät alun perin loi. Tämä kasvaminen tai kehittyminen ei ole, niin kuin helposti rationaalisesti ajattelemme, vain jonkinlainen kronologinen ja lineaarinen prosessi, vaan moniulotteinen, mystinen, paradoksaalinen, kollektiivinen ja mitä todennäköisimmin jo ennalta ohjattu tarkoituksenmukainen prosessi, jota rationaalisen, alemman mielemme on siksi mahdotonta ymmärtää saati sitten hyväksyä. Se on yhtä vaikeaa, kuin ymmärtää todellisia Pyhiä Kirjoituksia käyttäen vain alemman mielemme rajoittunutta logiikkaa, mistä on vahvana todisteena loputon määrä väärinymmärryksiä ja Pyhien Kirjoitusten käyttämistä taistelun ja vallan välineenä. Kun uskontokunnat väärinymmärtävät omat Pyhät Kirjoituksensa, ei ole mikään ihme, että tiedeyhteisöt ja muutkin yhteisöt käyttävät tätä lyömäaseenaan omassa argumentoinnissaan.

Tieteen eturintamassa, ainakin joillakin aloilla esim. kvanttifysiikassa, on tutkijoita, jotka jo ymmärtävät, kuinka samasta asiasta oikeastaan puhutaankaan, kun puhutaan tieteestä ja hengellisyydestä. Ihmiskunnan tärkein tutkittava asia tällä vuosisadalla ei olekaan aivot, vaan tietoisuus. Paradoksaalista kyllä, tietoisuus on se puuttuva linkki tieteen ja hengen yhdistämisessä ja samalla tietoisuus itsessään voitaneen ymmärtää vain tieteen ja hengen yhdistämisen kautta.

Tiedemaailmassa on myös jo kauan ollut yleisesti tunnettua, kuinka havainnoija vaikuttaa havaittuun. Ei ole kaukaa haettua ajatella tietoisesti tietoisuuden evoluutioon astuneen tutkijan havainnoivan eri asioita ja eri tavalla, kuin ainoastaan rationaalista kapasiteettiaan käyttävän tutkijan. Myös modernissa psykologiassa ja terapiassa on vihdoin havahduttu käyttämään metodeja, joiden juuret ovat erilaisissa hengellisissä perinteissä, vaikka sitä ei välttämättä aina tiedosteta.

Ilman rakkaudellista ja hyväksyvää asennetta -- ei yhteyttä. Ilman yhteyttä -- ei todellista kohtaamista eikä rakentavaa vuorovaikutusta. Ilman todellista kohtaamista ja rakentavaa vuorovaikutusta -- ei muutosta parempaan, ei kasvua eikä paranemista. Rakkaudellinen yhteys on perusta paranemiselle.


Copyright (c) 2016, 2020 Nina Kristiina Honkanen